Kesälampaita maisemanhoitoon - ja kuinka siinä sitten kävikään

Toissa kesänä oltiin jo miehen kanssa puhuttu, että voisi ottaa lampaita "maisemoimaan" entistä hevostarhaa, mikä tyhjillään kasvoi horsmaa ja nokkosta. Siltä kesältä se jäi raksaprojektien myötä, mutta sitten tuli korona ja etätyöt. Ei muutakun tuumasta toimeen ja kyselemään kesätyöläisiä. Hankasalmelta löytyikin kaksi vapaata ahvenanmaalaispoikaa. Alkuun puhuttiin vain kesälampaista, mutta taidettiin molemmat jo arvata, että eihän niistä voi syksyn tullen luopua. Ja niin Matti ja Teppo muuttivat meille. 

Lampaita olisi hyvä olla minimissään kuitenkin kolme, jotta laumaeläimenä sillä olisi tosiaan se oma lauma. Kun päätös oli tehty siitä, ettei poikia luovutetakaan kesän jälkeen helsinkiläisten lautasille, muutti meille vielä mix-poika Sulo. Veljeksillä kesti hetken aikaa enemmän tottua ihmisiin, Sulo sen sijaan kaipaili enemmänkin ihmiskontakteja, koska se oli niihin tottunut.

Lauma kuitenkin vielä vähän kasvoi, kun sain vinkin tuttavalta pässipojasta, joka oli lopetusuhan alla, Nuori tyttö halusi sen pelastaa lunastamalla pojan itselleen, mutta heillä ei ollut tarjota majapaikkaa. Viime metreillä saimme heihin yhteyden ja seuraavana päivänä Elliot muuttikin sitten takaisin Hankasalmelle, mistä oli itseasiassa lähtenytkin. Elliotille ehkä hieman tuo kaupunkilaiskesä taisi nousta päähän, kun yritti toisille pojille alkuun vähän isotella, onneksi kuitenkin on taasen maalaispojaksi tokeentunut. Elliotin perheen yhteydenottoa odotellessa sain kuulla toisestakin pässipojasta, pienestä sisukkaasta miehestä, kuka alun terveysongelmien ja tuttipullolla ruokkimisen jälkeen olisi surku ollut laittaa teuraaksi. Ilmeisesti minun on hieman hankala sanoa ei ja niin hän muutti meille.  Hänestä tuli Toivo, parempaa nimeä ei juuri tälle pojalle voinut antaa. Hän muistuttaa minua siitä, että aina on toivoa nousta uudestaan ylös, vaikka välillä maailma veisikin jalat alta. Toivo onkin todella ihmisrakas ja nauttii rapsuttelusta ja huomiosta kaikista eniten. 

Jotta välttyisi poikaporukassa suuremmilta kahakoilta, piti pojat käydä kastroimassa. Matti, Teppo ja Sulo joutuivat ensimmäisenä vastaanotolle, jälkeenpäin sitten myöhemmin tulleet Elliot ja Toivo. Nyt on kaikilla kepeämpi olo, paljon mukavampi kirmata laitumella kun ei melonin kokoiset kivekset hölsky jalkojen välissä. Riski virtsakiviin tosin lisääntyy kastroinnin myötä ja tämä täytyy ruokinnassa ottaa huomioon. Nyt pojat pääasiallisesti nauttivatkin pelkästä heinästä ja kivennäisistä.

Eläinrakkaana ihmisenä olin toki pitänyt lampaistakin, ikinä en ollut kuitenkaan ajatellut, että itse lampuriksi alkaisin. Huovutusta olin kokeillut aiemmin ja aika ajoin tilaillut villoja, viime aikoina kuitenkin muiden kiireiden vuoksi sekin oli jäänyt. Nyt kuitenkin ajatus virisi uudelleen, kun keritsemisen jälkeen meillä olikin kasa (lampaankakalta haisevaa) villaa. Jo kauan sitten edesmennyt mummoni oli ostanut vanhan rukin, jonka olin sittemmin vanhempieni mökiltä pelastanut. En ollut aikonut sitä ottaa käyttöön, mutta nyt miehen innostamana olenkin miettinyt sen käyttöönottamista. Nyt on miehellä karstamylly tekeillä, kun toisen mummoni ikivanhoilla karstoilla homma tuntuu olevan aika työlästä. Katsotaan siis, mitä tämä tuo vielä tullessaan!

Vaakuille ruokaa

Ankat tykkäsivät kovasti kuivatuista sirkoista, kun niitä tovi sitten ostin. Hintaa noilla vaan tuntuu olevan melkoisesti menekkiin nähden, joten sain idean, josko niitä kokeilisi kasvattaa itse. Edellisessä postauksessa mainitsinkin, kuinka kissat halusivat niihin tehdä tuttavuutta sillä seurauksella, että tilapäisratkaisuna ollut verkko irtosi ja noh - sirkat pääsivät vapauteen. 

Ohjeista luin, että joku noin 40x50x50 kokoa oleva muovilaatikko sopisi tähän tarkoitukseen. Tallilla olisi ollut isompia ja jos olisin jaksanut kavuta jakkaralle, olisin sellaisen saanut. Mutta hätähousuna en jaksanut, vaan tyydyin kyllä tuon kokoiseen, mutta hieman matalampaan laatikkoon mikä oli nopeammin käden ulottuvilla. (Toim.huom. siksi tuo korkeampi laatikko etteivät oikeasti sieltä tule pois) Hieman paalista heinää pohjalle, vähän mediuutisia rutistettuna jotta saisivat vähän sivistystä, kurkkuviipaleita sekä kuivaa kissanruokaa ja uudet asukit sisään. Saunalle asumaan, jossa lattialämmitys tarjoaa hieman lämpöisemmän asutuksen. Ilmeisesti jokunen karkulainen kerkisi silloin alun rytinässä piiloon, jokunen sirkka on mysteerisesti löytynyt sittemmin kissojen leikeistä. 

Kun sirkat alkavat sirittää, on hyvä virittää laatikkoon pienemmät ”munintarasiat”. En malttanut taaskaan odottaa sirittämistä, purkit vaan kehiin ja odottelemaan! Vajaa viikko siihen meni, kun jonkinlainen siritys alkoi kuulua (liekö happivajeesta johtuvaa, olin tukkinut pyykkikorilla hetkeksi laatikon ilmareiät) Tämän jälkeen siritys on jatkunut entistä kiivaampana, että ehken kovin peruuttamatonta vaurioita saanut aikaiseksi. Nyt voi saunalle mennessä sulkea silmät ja kuvitella olevansa ulkomailla (sen pienen hetken kun taas palaa realiteetteihin ettei ihan hetkelleen päästä yhtään mihinkään).

Uuden alku

Ihan hetkelleen en ollut edellistakään blogia päivittänyt, mutta nyt viimein on aika siirtyä uuden blogin puolelle. Uusitupa sai itselleen asukkaat, kun itse muutin järven rantaan kymmenen kilometrin päähän miehen luokse. Mies oli kotia asustanut jo useamman vuoden, mutta kummasti moni muutos sai alkunsa, kun alun hienotunteisuuden rapistua alkoi mööpelit ja muukin sisustus päivittyä vähän tälle vuosituhannelle 😆 

Reilussa kolmessa vuodessa kerkeää tapahtua paljon, ihan niitä kaikkia en ala tässä kertaamaan, mutta ehkä jotain mainitsemisen arvoisia proggiksia on 😉  Paljon vielä on myös to do-listalla, niistä myös tulevaisuudessa lisää. Onneksi miehen kanssa omaamme samanlaisen luonteenlaadun tuusata kaikenlaista kokoajan, ei vaan meinaa aina aika riittää kaiken toteuttamiseen!

Rantasauna oli - noh - vähän mallia kulahtanut, ihan kaikkea en ollut ikuistanut alusta alkaen (ihan kohteliaisuussyistä ”tämä on ennen-kuva, todellakin tulee muuttumaan”) Ajatus on, että jossain vaiheessa uusittaisiin vähän paremmin, pieni pintaremontti nyt tässä kohtaa vähän tilan freesaamiseksi. Ja pieni pintaremontti siitä sitten tulikin pikku terassin kanssa.

Ei tälle nyt ihan hirveästi ollut kauneutta jaettu tai huolta pidetty...

Kiuas meni vaihtoon, muuten pidettiin sisuskalut tässä kohtaa samoina.

Mäntyä, mäntyä ja vähän lisää kellastunutta mäntyä (vasta sitä yhden pihasaunan olin valmiiksi saanutkin 😅)

Tämäkin notskipaikka oli ehkä jo uusimisen tarpeessa...

Siinäpä se sitten vähän päivitettynä, kyllä siinä nyt hieman viihtyisämmin saunoo ennen varsinaista remonttia!

Tämä siis tosiaan jo joku kesä sitten. Vähän tuoreempiin viritelmiin sitten; tämä koronavuosi toi mukanaan etätyöt ja ajatuksen, josko koirien ja kissojen lisäksi jotain muitakin kotieläimiä voisi olla. Ajatus oli ollut jo edellisenä kesänä parista kesälampaasta, jotka hoitaisivat maisemointia, kun kerta hevosten jäljiltä oli jonkunlaista laiduntakin olemassa. No tuli pari lammasta, Matti ja Teppo. Kun todettiin että ei meidän poikia voi lautaselle antaa, niin sitten lauman vahvistukseksi tuli Sulo. Ja vähän myöhemmin Elliot. Ja Toivo. Kaikki siis pässipoikia, toki eivät kauan saaneet miehuuttansa pitää. Ihan varmuuden vuoksi, jotta säilyisi rauha maassa. Mutta alkukesästä tuli muutakin, viisi pientä ankanpoikaa. Siinähän se oli opettelua, piti ihan viranomaisillekin tilitystä tehdä että mitä ja milloin ja kuinka monta. Näistä riittäisi juttua enemmän ja vähemmän, täytynee ehkä heistä jokaisesta tehdä oma esittelynsä vuorollaan, sellaisia veitikoita heistä jokainen on. Voitto-siilin melkein meinasin unohtaa, tosin hän muutti vain talven ajaksi alivuokralaiseksi lihomaan, lähtee sitten keväällä kohti uusia seikkailuja.

Mutta ei siinä kaikki, että näitä hoitelisi, vaan pitäähän sitä kaikkea ”jatkojalostaa”. Ankat ihastuivat taannoin kuivattuihin sirkkoihin, pussi katosi alta aikayksikön parempiin suihin ja kalliiksihan tuo olisi tullut niitä jatkuvasti ostaa. Mikä huikea idea tulikaan mieleen, josko kasvattaisi itse omat sirkat! No tämä projekti on alkumetreillään ja vaatinee oman päivityksensä. Lyhyesti josko tässä kohtaa toteaisi, että kissoista on ainakin ollut jännittävää. Kertaalleen nurin rymistelty laatikko on aiheuttanut sen, että sirkkoja on metsästetty kirjaimellisesti kissojen ja koirien kera joka paikasta.

Ihan oman postauksensa myös ansaitseva aihe lienee poikien kerintä ja villojen jatkojalostus. Lisäksi kun omaa malttamattoman luonteen ja hieman huonon keskittymiskyvyn, täytynee joskus opit ottaa kantapään kautta. Mutta sitähän se elämä on, epäonnistumisia ja uudelleen yrityksiä.