Ankat tykkäsivät kovasti kuivatuista sirkoista, kun niitä tovi sitten ostin. Hintaa noilla vaan tuntuu olevan melkoisesti menekkiin nähden, joten sain idean, josko niitä kokeilisi kasvattaa itse. Edellisessä postauksessa mainitsinkin, kuinka kissat halusivat niihin tehdä tuttavuutta sillä seurauksella, että tilapäisratkaisuna ollut verkko irtosi ja noh - sirkat pääsivät vapauteen.
Ohjeista luin, että joku noin 40x50x50 kokoa oleva muovilaatikko sopisi tähän tarkoitukseen. Tallilla olisi ollut isompia ja jos olisin jaksanut kavuta jakkaralle, olisin sellaisen saanut. Mutta hätähousuna en jaksanut, vaan tyydyin kyllä tuon kokoiseen, mutta hieman matalampaan laatikkoon mikä oli nopeammin käden ulottuvilla. (Toim.huom. siksi tuo korkeampi laatikko etteivät oikeasti sieltä tule pois) Hieman paalista heinää pohjalle, vähän mediuutisia rutistettuna jotta saisivat vähän sivistystä, kurkkuviipaleita sekä kuivaa kissanruokaa ja uudet asukit sisään. Saunalle asumaan, jossa lattialämmitys tarjoaa hieman lämpöisemmän asutuksen. Ilmeisesti jokunen karkulainen kerkisi silloin alun rytinässä piiloon, jokunen sirkka on mysteerisesti löytynyt sittemmin kissojen leikeistä.
Kun sirkat alkavat sirittää, on hyvä virittää laatikkoon pienemmät ”munintarasiat”. En malttanut taaskaan odottaa sirittämistä, purkit vaan kehiin ja odottelemaan! Vajaa viikko siihen meni, kun jonkinlainen siritys alkoi kuulua (liekö happivajeesta johtuvaa, olin tukkinut pyykkikorilla hetkeksi laatikon ilmareiät) Tämän jälkeen siritys on jatkunut entistä kiivaampana, että ehken kovin peruuttamatonta vaurioita saanut aikaiseksi. Nyt voi saunalle mennessä sulkea silmät ja kuvitella olevansa ulkomailla (sen pienen hetken kun taas palaa realiteetteihin ettei ihan hetkelleen päästä yhtään mihinkään).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti